Pesäkarhujen leiriblogikirjoituksissa edustusjoukkueen pelaajat ja valmentajat kertovat tuoreimmat kuulumisensa suoraan harjoituksista! Vuoden toisesta ja samalla viimeisestä leiriviikonlopusta ennen harjoituspelien alkua kirjoittaa Milla ’Mile’ Lindström.

”Matka jatkuu (leiri nro6)

Muutaman päivän mittaisen arkeenpaluujakson jälkeen olikin aika taas suunnata auton nokka maantielle ja mieli kohti leiri numero kuutosta. Tällä kertaa suunnitelmissa ei ollut kuitenkaan Suomen ympäriajoa edellisleirin Etelä-Pohjanmaan kierroksen tapaan, vaan hyvin tutuksi käynyt Kuopio-Pori, 410 kilometriä.

Matkalaisen leiriviikonloppuun kuuluu itse treenaamisen lisäksi olennaisena osana matkustaminen, vaikka kilometrien taittaminen ei välttämättä aina ole herkkua. Moninaisia matkasta selviytymiskeinoja on vuosien varrella kehkeytynyt: iso kuppi kahvia, hyvää musiikkia tai koukuttava äänikirja tai välillä jopa torkut auton takapenkillä voivat olla tarpeen. Välillä on otettava kaikki keinot käyttöön, jotta ratin takana istuisi virkeä kuski, ja että matkan jälkeen olisi vielä virkeässä treenikunnossa J

Itse leiriviikonloppu aloitettiin perjantaina treenaten ja palaveeraten. Palaverissa Ristolla oli täysi työ yrittäessään (ja onnistuessaan?) tuoda myös uusia näkökulmia pelaamiseen pieniin pesäkarhu päihimme J  Perjantaina oli edessä myös kaikkien ”innolla” odottamat nopeuskestävyystestit. Testit tarjosivat happojen lisäksi kuitenkin myös mm. suuria onnistumisen elämyksiä esimerkiksi uusien ennätysten tai parantuneen nopeuskestävyyden johdosta. Valmennusjohto oli myös erittäin tyytyväinen tuloksiin J. Nopeuskestävyys testien jälkeen orientoiduttiin takaisin pesiksen pariin illan sisäpelipainotteisessa Karhuhallitreenissä, jossa haettiin myös vähän ulkopeli toistoja.

Muita matkapelaajan leirin erityispiirteitä on hotellissa yöpyminen. Hotellilaisten kaarti muodostui kolmihenkiseksi, kun Kati saatiin mukaan ensimmäiselle Porin leirilleen. Vanhoille hotellilaisille Merille ja allekirjoittaneelle kokemus talon tavoista oli eduksi ja he ehtivät ennen tulokasta valtaamaan normaalit vuoteet, kun Kati sai osakseen nukkua hotellin varavuoteella. Illan mittaan alkoi selvitä, että varavuoteella nukkumiseen kuuluu paljon muutakin kuin yön viettäminen lyhyemmällä sängyllä:. Varavuoteelaiselle eli ”Varikselle” mm. ei ole tarjolla omaa pistorasiaa ym ym… Ilmeisen mukavasti kaikkia kuitenkin nukutti, mutta siitä huolimatta sovimme alustavasti että varavuoteella nukkujaa voisi kierrättää (katsotaan nyt J).

Leiri 6 lauantaipäivä oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että treenaaminen aloitettiin vasta klo 12, mikä tarkoitti piiitkiä yöunia, jotka tulivat kyllä tarpeeseen raskaan viikon jälkeen. Treeneissä päästiin katsastamaan ja kokeilemaan uusia nopeusvoima liikkeitä ja hyppyjä. Varsinkin vanhat konkarit innostuivat uusista aitahypyistä, eikä hyppely meinannut loppua vielä treeniajan loppumisen jälkeenkään (vielä yks kierros, ja vielä yks, ja vielä yks jne…).  Lauantai-illan treeneissä alkuun haettiin vähän nopeutta reaktiolähtöjen muodossa, joiden jälkeen ohjelmassa oli ulkopeliosio. Tunnelma muuttui paikoin treeneissä huolestuneeksi, kun jääpussien rikkominen osoittautui tarpeelliseksi.

Leirin viimeisenä päivänä ennen kotimatkaa oli vuorossa vielä kauden ensimmäinen sunnuntain Karhuhallivuoro, jossa päästiin lyömään palloa kunnolla. Kyseinen treeni sisälsi paljon lyöntitoistoja eri puolille kenttää. Vaikka treeni loppuikin noin klo 14, matkalaisen leiri päättyi vasta illemmalla, kun kotiin saavuttiin puoli kahdeksan tienoilla. Pori-Kuopio 410 kilometriä.

Joku joskus kysyi, miten jaksan ajaa kyseistä matkaa lähes viikoittain, olenko hullu. Raskastahan se joskus on, mutta on se kaiken sen arvoista: pesis, joukkue, ihanat ystävät.”

 

-Mile (”Johtaja”)

Lue kaikki leiriblogit täältä!