Pesäkarhut painuvat talviunelle, oikeammin talviunille. Karhukaupungin miesjoukkueen taival miesten Suomensarjassa päättyy, kun Loimaan Palloilijat ankkuroivat itsensä säilyjän paikalle kolmen pisteen turvin. Joukkue ei hitsaannu tarpeeksi yhtenäiseksi eikä kaivattuja pinnoja saada kokoon. Nuorentunut naapuriseura Pesä-Veikotkin näpäyttää porilaisyhdistelmää 15-vuotiaan Kari Löytökorven hääriessä lukkarina. Eletään vuotta 1993 ja Pesäkarhujen panostukset tuntuvat valuvan hukkaan.
Seuran puuhamiehillä mm. Reijo Viljasen johdolla on kuitenkin pelisilmää. Pääsarjaan halutaan edustusjoukkue ja siksi halutaan panostaa naispesikseen. Junioritasolla Pesäkarhut niittävät menestystä ja potentiaalista halutaan ottaa kaikki irti myös aikuisten sarjassa. Erinomainen valmennus ja kauaskatseisuus tuottavat tulosta ”Den glider in” vuonna, kun Pesäkarhut liukuvat pääsarjaan. Emokarhu on herätetty ja Pesäkarhut on kirjoittava suomalaista pesäpallohistoriaa ilmiönä ja menestyjänä.
Turuilla ja toreilla
Kun Porin toriparlamentti kokoontuu lauantaina 16.5. aamukahville, saattaa se hyvinkin pyöritellä puheissaan Superpesisjoukkueen kauden avausta. Jäsenistä monikaan ei välttämättä tiedä että samana päivänä Pesäkarhujen miesten edustusjoukkue herää ikiunelta tuntuneesta horroksestaan ja juoksee kiilaan Turun Kupittaalla. Suomen niemellä on pelattu 21 pesäpallokautta ilman porilaista miesjoukkuetta liiton sarjoissa.
Vuoden 1993 joukkueessa pelannut nykyinen edustusjoukkuepelaaja Tuomas Hautala muistelee kuinka peli oli luonteelta erilaista yli 20 vuotta sitten, jolloin tasapeli on mahdollinen tulos 9 vuoron ottelussa. Kainuun kultajuna uusine ulkopelikuvioineen keräsi vielä kierroksia eikä jokeripelaajat muokanneet sisäpeliä nykyisellä tavalla. Porissakin pelattiin kovalla hiekkakentällä, liekö joku vanha pelaaja vielä luottanut puumailaankin.
Polttolinjan portsari
Ilpo Pokela on Soinin Sisun kasvatti ja 90 luvun alussa Soinissa oli kova meininki pesäpallon suhteen. Edustusjoukkue pelasi Suomensarjaa, joka silloin veti yleisöä paikan päälle kuin sokeri kärpäsiä. Ilpon isä Martti Pokela pelasi tuolloin myös Soinissa ja on muutenkin viettänyt aikansa aina pesäpallon parissa, sillä onhan hän kotoisin Vimpelistä ja Vedon kasvatti, kuinkas muuten. Pokelan isän puolelta kaikki Vimpelistä ovat jollain tavoin sidonnaisia pesäpalloon, joten tätä laji on ollut mukana koko eliniän.
Pokela kertoo että lämpimin muisto pesäpallosta sijoittuu Vimpelin Vedon juniorivuosiin, jolloin saimme pelata legendaarisella Saarikentällä. Aivan loistava miljöö, läpilyöntipaikat ympäri kenttää ja vahva tunneside Vimpeliin ja Vetoon. Treenaus ja pelaaminen maistuivat todella hyvältä!
Pokelan analyysi avausottelusta
Joukkueemme on nuori maustettuna muutamalla kokeneemmalla pelaajalla mikä antaa joukkueelle hyvän lähtökohdan treenauksen, pelinlukutaidon harjoittamiseen ja joukkueen sisäiseen kilpailuun. Yhtenä tärkeänä osa-alueena näin myös valmennuksen missä on paneutavaa ja innokasta porukkaa.
Joukkueen vahvuudet ovat ulkopelissä ja vaihtotilanteissa. Ulkokenttämme on tiivis ja liikkuva. Vaihtopelissä pystymme tilanteen mukaan viemään etenijöitä pienillä tai kovilla lyönneillä, mikä mahdollistaa meille kotiutusyritykset ja pelin voittamisen. Kupittaan Karjuista tiedän sen verran, että kyseessä on kova suomensarja joukkue. Joukkuetta johtaa laulava pelijohtaja, joka esiintyi omissa häissäni ja sain ainakin hääväen samaan tahtiin tanssimaan.
Katsotaan sekoavatko turkulaiset, kun pelikentällä tahteja tarjoaa Oikean Rytmin Pori
Odotan mielenkiinnolla kovia pelejä mitä suomensarja tarjoaa ja kuinka joukkueemme peleihin suhtautuu, pärjää ja sijoittuu kun pelit ovat ohitse. Henkilökohtaisesti odotan isoa vastuuta ulkopelillisesti ja sisäpelillisesti sekä niissä tilanteissa kovalla prosentilla onnistumista.
Kotipeleissä odotan mielenkiinnolla löytääkö porilaiset katsomaan meitä ja otteluita!
Kauden avaus Kupittaalla 16.5. ja ensimmäinen kotipeli La 23.5.
Katso Pokelan
