Lapuan Virkiä ja Pesäkarhut Porista ovat vastakkain kautta aikain ensimmäisen kerran naisten Superpesiksen loppuottelussa. Kummassakin leirissä ollaan luottavaisia omaan tekemiseen, jota myös pidetään ratkaisun avaimena ottelusarjassa. Virkiä on voittanut SM-kultaa kahdella edellisellä kaudella, Pesäkarhujen edellinen ja toistaiseksi ainoa mestaruus on vuodelta 2002.
Pesäkarhut vahvistui runkosarjan loppupuolella, kun sopimuserimielisyydet Susanna Puiston osalta saatiin ratkaistua Kirittärien kanssa. Puisto itse odottaa alkavaa finaalisarjaa luottavaisin mielin. Oma kasvattajaseura on viime vuosina saanut tyytyä himmeämpiin mitaleihin, joten jääkiekkomestaruuden hullaannuttama kotikaupunki janoaa lisää mannaa.
– Meillä on hyvä joukkue ja hyvä fiilis. Nyt olisi aika voittaa. Välierien jälkeen tuuletimme, ettei ainakaan pronssia tule, Puisto naurahtaa.
Virkiä ja Pesäkarhut ovat olleet koko kauden kaksi sarjan selvästi parasta joukkuetta. Puisto tietää, ettei loppuottelussa saa mitään ilmaiseksi.
– Lyönneissä pitää olla laatua. Merkistä väliin, sillä ne juoksut tulevat. Yhtään ei voi kaverille antaa siimaa, vaan nyt pitää olla kova niissä paikoissa, joita eteen tulee, Puisto painottaa.
Virkiän lukkari Jenna Kammi-Rahnasto hyppäsi vuosi sitten suuriin saappaisiin, kun Sirpa Haapasalmi lopetti pitkän ja ansiokkaan uransa. Debyyttikausi ei olisi juuri onnistuneempi voinut olla. Uran ensimmäistä mestaruutta juhlittiin 15 pudotuspeliottelun jälkeen.
– Tällä kertaa on huomattavasti helpompi lähteä pelaamaan. Jännityksen määrä ei ole niin suuri, vaikka jännittää toki, Kammi-Rahnasto toteaa.
Mestaruuden voittaminen lähtee pienistä asioista, jotka tulee tehdä huolella.
– Ihan peruspeliä pelataan, ei sitä kannata liikaa lähteä muuttelemaan. Tärkeintä on, että pallot saadaan kiinni ja että ne heitetään sinne, minne kuuluukin. Kumpi sen tekee paremmin, voittaa todennäköisesti mestaruuden, Kammi-Rahnasto muistuttaa.
”Kovassa paikassa kovia”
Pesäkarhujen pelinjohtaja Marko Hovi on kokenut finaalitunnelman useasti pelaajaurallaan. Pelinjohtajan roolissa tilanne on uusi, mutta jännitystä lieventää Kirittäret-kammon voittaminen välieräsarjassa. Pesäkarhut ei ollut voittanut Kirittäriä sitten mestaruusvuoden 2002.
– Tavoitteena on ollut pelata mestaruudesta ja siitä pelataan. Tämä on hieno haaste ja mahdollisuus sekä itselle että joukkueelle, Hovi sanoo.
Mestaruudesta pelattaessa pelirohkeus on yksi avainsanoista.
– Pitää olla vahva siinä paikassa, kun sitä tarjotaan. Ei näissä peleissä mitään anteeksipyytämällä saa. Mailan varressa pitää uskaltaa ja tehdä kovia ratkaisuja. Yleisö on hyvä voimavara, kun sen käyttää oikein, Hovi toteaa.
Perusasioita ja huolellisuutta painottaa myös Virkiän kakkospelinjohtaja Timo Kankaanpää.
– Ei tämä mitään avaruustiedettä ole. Ei pelaaminen muutu miksikään, vaikka pelataan isommilla panoksilla. Perushommat korostuvat oikeastaan entistä enemmän ja se, että ne tehdään hyvin, Kankaanpää huomauttaa.
– Mestaruustaistelu kulminoituu siihen, kenen kantti kestää. Meillä on koko kauden ollut teema ”kovassa paikassa ollaan kovia.” Varmasti sieltä se ratkaisu tulee meidän eduksemme, Kankaanpää päättää.
Virkiä ja Pesäkarhut kautta aikain ensimmäistä kertaa loppuotteluparina
Naisten pesäpallofinaalit ilman Jyväskylää käyvät 2000-luvun kummajaisesta. Vuodesta 2001 lähtien joka vuosi toistunut menestystarina sai päätepisteensä välierissä, kun Pesäkarhut Porista pudotti Kirittäret pronssiotteluun. Kahta edellistä mestaruutta juhlinut Lapuan Virkiä oli ylivoimainen runkosarjassa neljänneksi sijoittunutta Pesä Ysejä (Lappeenranta) vastaan.
Molemmat loppuottelijat yltävät mitaleille kuudennella kaudella peräjälkeen. Kirkkain kruunu on jäänyt kuitenkin Pesäkarhuilta uupumaan, sillä edellisin ja seurahistorian ainoa mestaruus on kaudelta 2002. Joukkueesta ainoastaan pitkään Jyväskylässä pelannut lukkari Kaisa Salmela on voittanut urallaan SM-kultamitaleita, yhteensä viisi.
Virkiä kirjoitti vuosi sitten suomalaista palloiluhistoriaa ja urakoi kaikki mahdolliset 15 pudotuspeliottelua. Joukkueen henkisestä vahvuudesta kertoo kaikkien sarjojen päättyminen voittoon. Mestaruus oli seurahistorian kahdeksas ja toinen peräkkäinen. Ainoastaan joukkueeseen tälle kaudelle siirtyneet Enni Kylä-Kause ja Elina Mäki sekä paluumuuttaja Maija Kaappola eivät ole urallaan juhlineet SM-kultaa.
Keskiviikkona käynnistyvässä loppuottelusarjassa ovat vastakkain kaksi kesän selkeää ykkösjoukkuetta. Virkiän rasitteena on vain yksi tappio, kotona Pesäkarhuja vastaan. Porilaiset hävisivät runkosarjassa kolmesti Lapualle ja kerran vierasottelussa Raumalla. Lisäksi sarjanousija Vuokatin Veto opetti huolellisuutta Pesäkarhuille puolivälierien avauksessa.
Joukkueiden ykköskärjet ovat kuin suoraan Itä-Länsi-ottelusta. Pesäkarhut valloitti kaikkien tilastojen ykkössijat, kun Milla Lindström toi eniten ja Hanna Itävalo löi eniten juoksuja. Yhtä uransa parhaista kausista pelaava kapteeni Carita Toiviainen iski 176 kärkilyöntiä onnistuen lähes neljä kertaa viidestä.
Vaikka sisäpelitehot ovat hurjia, ulkopelissä ei anneta mitään ilmaiseksi. Runkosarjassa Virkiän kentästä lyötiin vain 2,3 juoksua ja Pesäkarhujen kentästä 3 juoksua ottelua kohden. Pesäkarhujen ulkopeliä johtaa kuusinkertainen vuoden lukkari Kaisa Salmela, jonka haastaa Virkiän lautasen äärellä erinomaisia otteita esittänyt Jenna Kammi-Rahnasto. Kaaripelissä tarvitaankin koko joukkueen aktiivisuutta, jotta sisällä pystytään haastamaan vahvat ulkokentät.
Joukkueiden edellinen kohtaaminen pudotuspeleissä kertoo kaiken pienistä marginaaleista. Vuosi sitten Virkiä vei välieräsarjassa kaksi ensimmäistä ottelupalloa, mutta Pesäkarhut nousi taistelemaan vieraskentällä ja toi sarjan väkisin tasoihin. Silloin viimeisenä juhli Virkiä, mutta ensi keskiviikkona vain päivän kunto ratkaisee.
Naisten Superpesiksen loppuottelut 2013
Ke 4.9.
Lapua-Pori 17.00 PesisTV
Lapua-Pori 17.00 PesisTV
La 7.9.
Pori-Lapua 13.00 PesisTV
Su 8.9.
Lapua-Pori 13.00 PesisTV
La 14.9.
Pori-Lapua 13.00 Tarvittaessa PesisTV
Pori-Lapua 13.00 Tarvittaessa PesisTV
Su 15.9.
Lapua-Pori 13.00 Tarvittaessa PesisTV
Superpesis 3.9.2013
