-G- tyttöjen viimeinen juoksuvalmennus-

G-tytöt ovat touhussa taas. 11.6 ohjeistuksena oli ottaa Pesäkarhujen kausikirja 2015 ja kynä mukaan harjoituksiin. Yleensä kaikilla ihmeellisilläkin ohjeistuksilla on syynsä. Viimeksi juoksuharjoituksissa haettiin ”juoksumotivaatiota” dobermanneilla ja tällä kertaa kiritystä ja vinkkejä olivat antamassa joukkueemme kummipelaajat Milla Jakonen ja Vilma Leinonen.

Talvikauden lopussa joukkueemme valmennusjohto oli sormi suussa, miten voimme opettaa tytöille juoksemista, kun emme itsekään ole mitään raketteja kentällä (juoksemisemme ei edes näytä nopealta). Päätimmekin ottaa yhteyttä ammattilaiseen, valmentaja Mika Valkamaan, ja sovimme valmennuskimaran keväälle. Mika on tehnyt hyvää työtä tyttöjen juoksutekniikan ja menohalujen lisäämisessä. Huimasta kehityksestä tälläkin saralla saatiin esimakua jo Laitilan leirillä ja pyrimmekin jatkamaan yhteistyötä Mikan kanssa jatkossakin. Tyttöjen tie huipulle on vasta alkutaipaleella.

Milla ja Vilma tulivat harjoituksiin ajoissa, kuten tunnollisten osallistujien kuuluukin. Heille taisi tulla pienoisena yllätyksenä joukkueemme suuri koko ja jatkuva yli 80% osallistumisprosentti harjoituksiin. Tälläkin kerralla kummipelaajia oli piirittämässä 16 joukkueen 19 pelaajasta.

Treenien alussa Mika otti porukan tottuneesti haltuun, Milla ja Vilma opastivat ja kannustivat harjoitteiden yhteydessä tyttöjä. Kummasti niitä menohaluja löytyy pieniltäkin kun yrittävät aikuisia voittaa, taisivat muutamat reaktiolähdöissä Millaa ja Vilmaa nopeamminkin pinkoa (mahtoivatkohan antaa tasoitusta?). Täytyy kiitellä heitä vielä hyvästä itsehillinnästä, tytöt tulivat lähes samaan aikaan iholle ja kyselivät koko ajan jotakin. Millalta ja Vilmalta vastaukset tulivat aina hymyissä suin!

Todellinen haaste kummipelaajillemme annettiin, kun molemmat saivat toimia joukkueen kapteenina ja valita itselleen omat porukat. Tiukassa kamppailussa kokeneet konkarit löysivät kuin löysivätkin G-tyttöjen kentistä tilaa hienoille näpäytyksille, tunnelma oli pilvissä ja ottelun lopputuloskin tasan.

Suurin yllätys naisille taisi tulla, kun valokuvauksen yhteydessä jouduttiin käyttämään joukkueemme sääntökirjasta kohtaa ”kypärän remmin syöminen”. Yhdessä sovittuna muistutuksena sääntörikkeistä meillä on ne tunnetuksi tulleet viisi punnerrusta. Tytöt muistivat myös ohjeistaa tulokkaita: ”Ne on sitten MIESTEN punnerruksia”. Hyvinhän se meni, toivottavasti ei tullut ylikuntoa. Nimmareiden jako sujuikin sitten – ei niin joukkueemme tavoilla- hirveänä häröpallona, mutta tavanomaisia eivät olleet vieraammekaan. Iso kiitos Milla ja Vilma vierailustanne!!!

 

-Jyrki