Pesäkarhujen leiriblogikirjoituksissa edustusjoukkueen pelaajat ja valmentajat kertovat tuoreimmat kuulumisensa suoraan harjoituksista! Tällä kertaa joukkueen kuulumisista ja viime viikonloppuna pelatusta Halli-SM-alkuturnauksesta meille kirjoittaa Kati Nykänen.
”Moikka Pesäkarhuperhe,
Näin Karjalaisena immeisenä miulla on paljon opittavaa satakuntalaisista ja varsinkin porilaisista. Olen huomannut sen tämän parin kuukauden aikana minkä olen ollut mukana. Hyppäsin joukkueen kelkkaan vuodenvaihteessa, tammikuun ekana viikonloppuna. Pakko onkin todeta, että kulttuurierot on valtavat kodin ja Porin välillä. Kaikki on kysyny miulta, että miten sie sinne Poriin mänit. Mie oon vaan vastannu, et oon kai sen verran hullu, että haluun nähä onko ne porilaiset oikeesti niin hulluja ku väitetään.
Menneen viikonlopun leiri oli leiri numero 10, halli SM-alkuturnaus. Leiri alkoi omalta osin perjantaiaamuna kymmenen yli viisi kellon soidessa Joensuun Karsikossa. Kamat autoon ja auton nokka kohti Heinävettä, tämänhetkistä työmaatani. Työpäivän jälkeen matka jatkui suoraan kohti Poria, matkalleni sain tällä kertaa seuraa Hankasalmelta, kun kerrankin aikataulut sattuivat yksiin Kuopiossa asuvan Milen kanssa. Matka taittui nopeasti hyvässä seurassa ja pääsimme perille Karhuhallille, jossa meillä alkoi palaveri tulevasta viikonlopusta. Riston höpöteltyä aikansa pääsimme vielä lajin pariin ja saimme näin ollen hyvän peliin valmistavan treenin. Kun saavuin hotellille, istahdin sängylle ja katsoin kelloa. Tajusin, että takana oli taas sellainen kevyt 17 tunnin päivä ilman päikkäreitä. Ei tarvinnut pitkään miettiä, että mitähän sitä sitten tekis.
Lauantaiaamuna kello soi 8.20, aamupisut ja pesut, kamat kasaan, hivukset kuntoon ja aamupalalle. Vaakunan aamupalaan ei vaan kyllästy ja nytkin onnistuin kyllä syömään ihteni ihan ähkyyn. Ennen Karhuhallin kokoontumista poimimme matkalta kyytiin Piden ja Tiian. Näin joensuulaisena voin todeta, että yksisuuntaiset kadut tulevat tuottamaan minulle vielä pitkään harmaita hiuksia. Mutta yhtä kaikki, pääsimme turvallisesti Karhuhallille ja matka kohti Raumaa pääsi alkamaan.
Raumalle päästyämme menimme hetkeksi katsomaan kuinka vastustajat pelaa, millainen oli se paljon puhuttu pitkä nurmi alustana ja muutenkin vähän haisteltiin ilimmoo. Ensimmäisenä meitä vastaan asettui Kankaanpään Maila. Ottelu oli pitkä ja monijakoinen, mutta mikä tärkeintä, joukkueemme sai tärkeää itseluottamusta suorituksiimme ja ansaitsemamme voiton. Seuraavaksi vastaan asettui Rauma. Taukoa meidän kahdella pelillä oli 45 minuuttia, koska pelasimme niin pitkään KaMaa vastaan. Kuten olettaa saattoi, peli Raumaa vastaan oli todella tiukka ja rohkenisin jopa sanoa, että huonotasoinen. Johtuen osaksi siitä, että kyseessä oli molemmille päivän toinen peli, mutta myös siitä, että vastustaja tunnetaan jo aika läpikotaisin. Oppia ikä kaikki, niin kuin mummo sanoisi. En ois ikinä uskonut, että häviö porilaisena raumalaisille olisi näin kova paikka.
Päästyämme takaisin Poriin pääsimme viettämään aikaa joukkueen kesken Porin keilahallille. Kiitos Retsan, saimme syödä, keilata ja saunoa itseltämme huonon fiiliksen pois. Keilauksen voitti Sussen, Piden ja Sömin ryhmä, niin tai siis oikeestaan Sömi, koska likathan lähti saunaan jo ennen toisen kiekan alkua. Vietimme mukavan illan joukkueen, valmennuksen ja seurajohdon kanssa. Jokainen sai kertoa mitä kenellekin kuuluu ja näin ollen tulimme askeleen lähemmäksi toisiamme ja samalla voijaankin todeta, et mieki ymmärrän melkein joka kolmannen sanan porii.
Sunnuntain paluumatka takaisin Joensuuhun sujui leppoisasti, kiitos vaan seurasta Millat. Pienien päikkäreiden jälkeen olikin aika herätä kylmään todellisuuteen. Ei sitä karjalainen immeinen voi käsittää, miten koville ottaa häviö Raumalle. Joutuu laihtumaan neljä kiloa, viettämään kolme seuraavaa päivää peiton alla eikä uskalla seuraavaan neljään päivään poistua omasta kodista (lähes koko joukkueemme sairastui norovirukseen turnauksen jälkeen). Tiesin, että se on kova matsi, mutta kuka olisi arvannut, että se on näin iso juttu porilaisille. Kuten alussa jo totesin, porilaiset on vaan vähän hulluja. :D”
Kesää, yleisön kannustusta ja hulluutta odottaen,
-Kati ”Rusina” Nykänen
Lue kaikki leiriblogit täältä!
