(kuva: www.sbswirmo.fi)
Pesäkarhujen leiriblogikirjoituksissa edustusjoukkueen pelaajat ja valmentajat kertovat tuoreimmat kuulumisensa suoraan harjoituksista! Vuoden ensimmäistä harjoituspeliä edeltäneestä leiriviikonlopusta meille kertoo uusi hankita Meri Kylänpää.
”Jännittävää Pesäkarhut-elämää
Leiriviikonloppu ja ensimmäinen peli Pesäkarhuissa lähestyivät, jännitti niin hitosti. Mitä lähemmäs peliä tultiin, sitä enemmän jännitti.
Perjantaina sitten starttasin auton Myniksestä Poria kohti. Sillä hetkellä mielessä oli sunnuntaina palautettava opinnäyte. Siinä sitten tavaroita pakatessani päätin ottaa tietokoneen mukaan, kerta se olisi ensimmäinenkin, kun oikeasti teen koulujuttuja leiriviikonlopun aikana. Matkan aikana mietin peliä ja sitä, että ehdinkö ajoissa Poriin, kun tarvitsee nykyään lämmitellä niin pirusti. Ajoittain ei vaan tunnu paikat lämpiävän niin kuin ennen. Ehdin ihan hyvissä ajoin hallille ja reeni meni ihan hyvin. Se oli siis varmaan todellisuudessa tosi hyvä ja spesiaali harjoitus, ei vaan mitenkään pysty muistamaan mitä se harjoitus sisälsi. Siitä jäi hyvä fiilis, sen mä muistan. Minä nyt olen tällainen lahopää, että en välttämättä edes muista mitä olen eilen tehnyt, niin se vaan menee.
Reenin jälkeen lounastettiin, ja pidettiin Riston kanssa henkilökohtainen palaveri. Siinä sitten jauhettiin reilu tunti kaikenlaista ja join samalla vettä, koska en käytä kahvia, HYI se on pahaa. Sitten alkoi muutkin taas saapua hallille ja palaverissa käytiin merkkiä läpi. Siinä taisi olla hiukan kielimuuria tai jotain muuta, määrittelemätöntä hämmennystä, mutta eihän se merkki nyt ihan kerralla tai kahdella mennyt perille. Meikäläisen alkulämmittelyn aloittaminen myöhästyi, kun palaveri venyi ja sitten tuli vähän kiukku. Mä olen kyllä hyvin hallinnut mun kiukkua, ihan tarkoituksella, jo viime talvesta asti. Eivät nämä tyypit täällä taida siitä vielä mitään tietääkään. Ihan hyvä niin, kyllä se sieltä tulee, jos sellainen tilanne sattuu eteen.
Illan reenin jälkeen hotelille, oli minun vuoro mennä varavuoteelle. Minun varavuodepaikalla oli tällä kertaa pistoke ja olisin saanut ladattua puhelimeni, jos olisin ottanut laturin mukaan. Harmi vaan, että sitä ei ollut ja akku oli lopussa. Onneksi oli se tietokone mukana. Jos siitä ei olisi mitään muuta hyötyä, niin saisin ainakin ladattua puhelimeni sen avulla. Kotiin jäi myös tuulitakki ja Katin veljelle lupaamani salibandyjoukkueemme kanssa tehty tyttökalenteri. Saavat sitten Marin ja Jasun kanssa katsella kauniita tyttöjä koko loppuvuoden.
Lauantaina aamulla aamupala ja sen jälkeen, kyllä, avasin koneeni ja aloin tehdä opinnäytettäni. Päivän ensimmäinen harjoitus alkoi vasta puolilta päivin. Se sisälsi fysiikkaa ja hieman lajia. Positiivista vaihtelua oli yhdessä tehty nopeusvoimatyyppinen kuntopiiri. Muuten tämä nopeusvoimajakso on ollut henkisesti raskasta punttisalilla ”hengailua”. Sitten taas ruokaa, palaveria ja illan lajireeni Friitalassa.
No, siinä vaiheessa peli alkoi olla jo hemmetin lähellä. Onneksi Hire oli kokannut meille ruokaa ja luvassa oli hengailua yhdessä. Eipä tarvinnut koko iltaa jännittää hotelilla ja saatiin muuten todella hyvää ruokaa. Sunnuntaina aamulla käytiin testaamassa hotellin punttisali ja käytiin taas aamupalalla. On muuten luksusta nuo hotelliaamupalat. Ja sitten se peli oli seuraavaksi. Mentiin hallille ja siinä niitä pelipaitoja sitten oli pöydällä. Nyt ei kyllä voinut tämä muutos enää enempää konkretisoitua. Siinä sitten vedettiin alkulämmön jälkeen pelipaidat päälle ja katsomossa oli 300 katsojaa. Pakko sanoa, että on hieno asia että Porissa ollaan kiinnostuneita pesäpallosta myös talvella. Eihän monella paikkakunnalla käy kesäisinkään noin paljon katsojia. Siitä saa, ja pitää, olla ylpeä! Niin se itse peli. Olin hermostunut koko pelin ajan. Johtuiko jännitys siitä, että kaikki ympärillä oli uutta, sitä en tiedä. Sanotaanko, että onneksi ensimmäinen peli on takanapäin, ja olemme taas menneet eteenpäin.
Innolla tulevaa sunnuntaita ja peliä odottaen, nautitaan urheilusta ja pesäpallosta!”
Meri Kylänpää
Lue kaikki leiriblogit täältä!
