Porilaisittain tyypillisesti oli paikalle saapunut suuri määrä yleisöä eilen keskiviikkona katsomaan ja kannustamaan B-tyttöjä heidän tiellään kohti Tyttöjen Superpesiksen välieriä. Yhdestä voitosta oli kiinni ja kaikki mahdollisuudet olivat tarjolla, sillä edellinen kotiottelu puolivälieräsarjavastustaja Lapuan Virkiää oli kauden parasta pelaamista ja mikäli samaan tasoon pystyttäisiin, olisi tarvittava pinna jäämässä Poriin. Toisin vain kävi.
Kumpikaan joukkue ei sortunut suuriin virheisiin, mutta jonkin verran pallo tuntui pomppivan vieraiden räpylöistä varsinkin ensimmäisellä jaksolla herkemmin kuin kotijoukkueella ja Pesäkarhut pääsi edelle. Ensimmäinen jakso päättyi ennen viimeistä Porin tasoittavaa tilanteeseen 3-2.
Toinen jakso alkoi yhtä tarkalla pelillä kuin edellinenkin oli kulkenut, eikä kumpikaan joukkue päästänyt sisäpelaajia helpolla. Kotijoukkueenkaan lyöntipeli ei yltänyt aivan parhaimpaansa ja kun Lapua onnistui kerran enemmän kuin Pesäkarhut, tasoittuivat jakso. Toisen jakson lopputulos oli 1-2. Oli aika siirtyä supervuoropariin, josta ei siitäkään saatu voittajaa selville (1-1). Kotiutuskisassa oli ratkaistava lopputulos.
Alku porilaisittain näytti hyvältä, kun heti ensimmäisenä Minttu Vettenranta löi Anna Sävelän ja samalla maisemaan menneen pallon etsimiseen kulutettiin kunnarin arvoisesti aikaa. Myös Juulia Salonen löi Eveliina Tuomisen kotiin ja hänkin pääsi yrittämään kunnaria lähes onnistuen, kun Lapuan ulkokenttä heitteli palloa miten sattui. Juoksut jäivät kolmeen, kun jäljelle jääneistä pareista ei enää lisää tehty. Lapua sen sijaan tuli takamatkalta kolmen ensimmäisen parin aikana tasoihin ja neljännellä jatkoi kotijoukkueen harmiksi ohi päättäen kisan lopulta juoksuin 3 – 4 ja koko ottelun 1-2.
Porilaisten kausi päättyi hyvään peliin, vaikka häviö kirpaisee ja kyyneleitä nähtiin ottelun jälkeen. Hiljainen joukkue poistui kentältä, kun unelma mitalipeleistä vaihtui suruun ja harmitukseen. Vielä olisi ollut mukava jatkaa.
Kaikkiaan Bn ottelukesästä voi nähdä hienon kasvun ja kehittymisen kaaren. Uusia onnistujia löytyi lopulta laajaltakin rintamalta, vaikka välillä pelihuumori tuntui kadonneen. Raskas kausi näkyi varsinkin, kun suurin osa joukkueesta pelasi myös naisten Ykkössarjaa, joka pitkien pelireissujenkin vuoksi imi voimia ehkä enemmän kuin kauden alussa uskottiinkaan. Jokainen joukkueessa pelannut saa olla tyytyväinen ja ylpeä sarjan päätösotteluista kotona, sillä parhaimpaansa joukkue kokonaisuudessaan ylsi tuloksesta huolimatta. Kun tekee parhaansa, se riittää ja sille ei voi mitään jos vastustaja yltää vielä parempiin suorituksiin onnistuessaan. Vain omaan tekemiseen voi vaikuttaa ja eilen pelinjohtaja Kalle Airaksinen sai joukkueestaan tehot käyttöön.
Aina jää jossiteltavaa, mutta kaikki Pesäkarhujen B-tyttöjen taustajoukot ovat ylpeitä nuoristaan ja haluavat kiittää tyttöjä jännitystä ja upeita hetkiä tarjonneesta pesiskaudesta 2015. Kiitos!!